UUDET SIVUT
VIRTUAALIHEVONEN / A SIM-GAME HORSE

Some Like It Hot REC


© Snelsmore

Nimi Some Like It Hot REC

Syntynyt 07.08.2010

Sukupuoli ori

Rotu, väri shetlanninponi, vkko

Säkäkorkeus 100 cm

Kasvattaja Reciente

Omistaja Kiejo / VRL-02633

Painotus yleispainotus

Koulutus He A, 70 cm

Rekisterinumero VH11-017-0133

Ikääntyminen

Ikääntyy 30 d = 1 a (9-vuotiaaksi) 40 d = 1 a

  syntynyt 07.08.2010
1 vuotta - 06.09.2010
2 vuotta - 06.10.2010
3 vuotta - 05.11.2010
4 vuotta - 05.12.2010
5 vuotta - 04.01.2011
6 vuotta - 03.02.2011
7 vuotta - 05.03.2011
8 vuotta - 04.04.2011
9 vuotta - 04.05.2011
kilpailuttaminen
10 vuotta - 11.09.2011
11 vuotta - 21.10.2011
12 vuotta - 30.11.2011
13 vuotta - 09.01.2012
14 vuotta - 18.02.2012
15 vuotta - 29.03.2012
16 vuotta - 09.05.2012
17 vuotta - 18.06.2012
eläkeikä
18 vuotta - 28.07.2012
19 vuotta - 05.09.2012
20 vuotta - 15.10.2012
21 vuotta - 24.11.2012

Luonnekuvaus

Pistin kovasti vastaan ajatukselle ottaa tilauksena minkäänlaista varsaa. Ajatukselle kyllä, mutta teolle en niinkään. Nytpä meillä, kappas vaan, seisookin tallissa iki-ihana,tallin maskotinkin virkaan nimitetty Recientesta haettu nuori shetlanninponi. Yritin kyllä ihan oikeasti vastustella sentään yhden kerran, kun Mari H kehoitti valitsemaan Recientesta mieluinen yhdistelmä varsaa varten. "Mulla oli periaate, etten ota tilareita.." yritin piipitää jotenkin säälittävän kuuloisella äänellä, mutta Mari H ei paljoa kuunnellut. "No, sehän on viittä vaille kisaikää kun sä sen haet!" Ovelasti muotoiltu lause vakuutti minut jotenkin oudosti. Ja niinpä sitten lähdin uudenuutukaisella, kiiltävällä (vastavahattu, tietenkin) kirkkaankeltaisella bemarillani kohti satamaa, josta pääsin jatkamaan Suomen puolelle. "Kaikkea sitä pitääkin tehdä, ajaa jonkun tilausvarsan takia Keski-Suomeen asti, vaikka en ollut ensin aikonut hankkia tilareita.." jupisin välillä kuunnellen kun samalla radiosta kaikui NRJ:n viikonlopun dancelista. Viimein sain kaarrettua discomusaa jumputtavan autoni Recienten pihaan kuljetuskopin kolistellessa perässä. Tallin omistajatar oli heti vastassa karvainen kasa vieressään. "No, tuopas se varsa nyt niin pääsee täältä kotiinkin", kehoitin Maria jolloin tämä ojensi vieressään olevan kasan riimunnarun ojennettuun käteeni. "Sillä on nyt talvikarva, mutta kyllä se poni on", kasvattaja väläytti ovelan virneen. Puuskahdin teatraalisesti ja kävelin kuljetuskopille ponin seuratessa perässäni. Pienistä kavioista lähti kova kopina, eli kyllä karvojen alta saattoi paljastua ihkaoikea ponikin. Nyt oli tosin lähdettävä hakemaan muita ostolistalleni ilmestyneitä suomalaisia kopukoita, en siis ehtinyt jäämään sumpille ja kanelipullaa nakertamaan vaikka Mari H yritti houkutella.

Johan sitä innostuttiin tarinoimaan, vaikka tämän karvakasan luonteestahan piti kertoa, eikä seikkailuistani Suomen maalla. Ristin uudenuutukaisen shettisvarsan Marilyn Monroen elokuvan Some Like It Hot mukaan. Lisäsin perään tietenkin tottelevaisesti REC-kasvattiliitteen, joka merkitsee orin kotitallia Recientea. Kaiken tuon pöllyävä talvikarvan alta paljastui kuin paljastuikin komea, nuori oripoika joka varmasti tulisi olemaan tammojen suosiossa. Kujeilevan luonteen ja silmässä aina olevan pienen pilkkeen takia poni ristittiin lempinimeltään Kelmiksi. Jokseenkin herttainen tapaus, mutta jaksaa kyllä oikkuilla ja olla olematta kuuliainen. Mitä hauskaa siinä muka olisi, kun parasta huvia elämässä on ehdottomasti se, kun joltain menee hermot? Kelmi tykkää testailla kaikkia uusia ihmisiä, jotka yrittävät saada tämän tottelemaan ja käyttäytymään niin kuin haluavat. Se ei olekaan mikään helppo nakki, ei todellakaan. Kelmin kanssa kyllä saa taistella ja vääntää. Joskus kuitenkin, jotenkin ihmeellisesti ori käyttäytyy nätisti ja kuuliaisesti. Tätä tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa, eli harvinaista herkkua on saada tämä poni tottelemaan ilman kunnon matsia siitä, kuka määrää ja kuka ei. Vaikka Kelmi tekeekin tällaisia oikkuiluja, se ei ole ilkeä kenellekään. Jöötä se kyllä yrittää pitää muiden hevosten keskuudessa, mutta pieni poni jää yleensä alakynteen kolme kertaa isompien lajitovereidensa kanssa. Pitää kyllä sanoa, että Kelmi on kuitenkin varsin sinnikäs yrittämään saada lauman johtajan asemaa. Olisihan se todella nöyryyttävää isommille kundeille, jos tällainen pieni sintti saisi kaiken kunnian ja olisi lauman hierarkiassa nummer ett.

Ratsuna Kelmi on samanlainen jästipää mitä muutenkin. Keskittyä se ei jaksa, tai halua, milloin mikäkin syy. Moni huokaa helpotuksesta, kun ei joudu ratsastamaan tällä pienellä pukkikoneella. Jo viisi minuuttia Kelmin selässä kyllä riittää. Toki orista saisi vaikka mitä irti, jos se edes kerran viitsisi kuunnella käskyjä ja luopua periaatteestaan olla taipumatta kenenkään tahtoon. Turhat luulot vaan pois, sanoisi joku kokenut täysverikasvattaja, mutta se on melkein yhtä helppoa kuin saada Kelmi kiinni tarhasta alle vartissa. Kaikki kykenevät saavat toki tulla yrittämään, mutta eiköhän Kelmi viimeistään aikuistuessaan tajua, että pitää välillä työskennelläkin eikä vain riehua ja hölmöillä koko aikaa. Joskus ponin kanssa saa tuotettua jonkinlaista tulosta, mutta se on käsittämättömän hankalaa. On turhauttavaa, että näinkin komea poni ei viitsi kuunnella. Irtohypytys ja juoksutus sen sijaan onnistuvat ratsastamista huomattavasti paremmin, mutta eihän Kelmiä voi koko ikäänsä vain pitää jonkinlaisena pullaponina tallilla. Esteradoista se tuntuu olevan kiinnostunut enemmän kuin koulukiemuroista, jossa sitä luonnollisesti hallitaan enemmän, ja sitähän Kelmi ei todellakaan voi sietää. Valmennusten avulla koitetaan kuitenkin herättää Kelmin kiinnostusta myös kouluratsastusta kohtaan, sillä ponilla varmasti on lahjoja siihenkin. Itse kilpailutilanteessa Kelmi onkin sitten käytökseltään juuri sitä itseään. Jo lastauksesta alkaen poni päättää niskuroida, mutta onneksi ovela valttikortti nimeltään ruoka saa itsepäisen ponin koppiin hetken houkuttelun jälkeen. Kilpailupaikalla Kelmin saaminen ulos kuljetuskopista on taas sitten yhtä arpapeliä, joko se tulee hyvällä tai sitten pahalla, ja yleensä kohtalo osoittee jälkimmäistä vaihtoehtoa. Siihen ei edes herkuilla houkuttelu auta, vaikka poni yleensä on perso kaikelle mitä se voikaan syödä. Verryttelualueella Kelmi kenkkuilee ihan vain kapinahenkisyyden ilosta, mutta onneksi kilparadoilla se yleensä keskittyy ja kuuntelee ajoittain jopa ratsastajan antamia käskyjäkin.

Sukutaulu

i. Rogue Jay ii. VIR MVA Ch Ruiskukan Lumimies
KTK II - YLA1 - VVJ I - KRJ II
ie. Emily HGN
e. Aubrey O Dei ei. VIR MVA Ch Gungbacks Rojal
YLA2, KTK-II
ee. CW Audrey Hepburn

Sukulinja isän puolelta

Kelmin isä, Rogue Jay, on ravi - ja yleispainotteinen komean kimovärityksen omaava reilu satasenttinen ori, joka on sekä menestyksekkäästi, että monipuolisesti kilpaillut erilaisten lajien saralla. Ravilähtöjä poniorilla on reilu nelisenkymmentä kappaletta, joista sijoituksia on kerääntynyt kaksikymmentäneljä. Muista lajeista Rogue Jay on menestynyt etenkin jaoksen alaisissa kouluratsastuskilpailuissa, joista se on saanut sijoituksia yksitoista kappaletta. Jälkeläisiä orilla ei ole Kelmin lisäksi vielä yhtään.

Kelmin isänisä on VIR MVA Ch-arvonimen saavuttanut, myöskin kimo, shetlanninponiori Ruiskukan Lumimies. Orilla on myös hallussaan vuoden 2008 VRER:n A-ponimestari-titteli. Ruiskukan Lumimies on Kelmin tapaan luonteeltaan hankala ja etenkin vahva poni. Valjakkoajossa "kunnostaunut" ori on sijoittunut peräti 44 kertaa, eikä ravisijoituksetkaan jätä kylmäksi. Voittosummaa on kertynyt orin omistajalle 27 320 v€. Ruiskukan Lumimieheltä löytyy myös innostusta esteratsastusta kohtaan, mikä ilmeisesti on periytynyt myös Kelmille asti.

Vuonna 2008 kuollut Cornflower's Dino Jr., Kelmin isänisänisä, jätti jälkeensä liki 30 hieno shetlanninponia. Valjakkoajoissa sekä raveissa kilpaillut ori oli saavuttanut VIR MVA Ch-arvonimen lisäksi myös YLA2:sen sekä VVJ-II:sen. Ponin ennätys ravipuolella oli 2.30,2ly. Valjakossa orille on kerääntynyt huikaiseva määrä startteja, ja onpa se sijoittunutkin ihan mukavan määrän verran. Luonteeltaan kujeilevan ponimainen ori keksi kaikenlaisia hauskoja temppuja omistajansa iloksi tai vihaksi. Ratsuna poni oli etenkni estekentillä tyylikäs näky.

Kelmin isänemä Emily HGN on kaunis, pieni punarautias tamma joka luonteeltaan on säyseä. Kelmimäisiä pahoja tapoja ei tältä tammalta löydy, vaikka se osaa kyllä olla joskus pippurinenkin! Olisihan se ollut kiva, jos Kelmikin olisi perinyt luonteeseensa sukunsa lempeämpää puolta.. Emily HGN on jättänyt maailmaan neljä jälkeläistä. Ravipainotteinen tamma on startannut yli viisikymmentä kertaa, ja sijoituksia se on haalinut kokoon runsaasti, mikä ei olekaan ihme, sillä tamma on ajettavana vauhdikas sekä nöyrä.

Wennie N'Joy, Kelmin isänemänemä, oli harmaankimo, valjakkopainotteinen tamma. Kilpailukalenteriin tammalle ei ole kertynyt kovin paljoa sijoituksia kyseisestä lajista, mutta sen lisäksi Wennie N'Joy on kilpaillut myös mm. koulu - ja esteratsastuksessa saaden pari sijoitustakin. Tammaa kuvailtiin luonteeltaan rohkeaksi ja uteliaaksi pikkuponiksi, joka veti kärryjäkin taitavasti.

Sukulinja emän puolelta

Kelmin emä on valjakkopainotteinen Aubrey O Dei, joka on sijoittunut mallikkaasti lajissaan kolmentoista sijoituksen verran. Aubrey O Dei on perus ponimainen tamma, joka osaa olla kunnollakin. Kunpa Kelmi olisi perinyt emältään lastauskäyttäytymisen, sillä Aubrey O Dei ei turhia vastustele kuljetushommissa. Jälkeläisiä Aubrey O Deillä ei Kelmin lisäksi ole enempää.

Kelmin emänisä Gungbacks Rojal on hieno, VIR MVA Ch, KTK-II sekä YLA2-saavutukset kokoon haalinut tummanruunikko ori. Gungbacks Rojal on luonteeltaan peruskiltti, aavistuksen ponimainen ja muutamia pimeitä puolia omaava poni, joka etenkin kilpailutilanteissa on tyyni kuin viilipytty. Jälkeläisiä ori on jättänyt maailmaan seitsemisen kappaletta.

Rodén da Cappucino, Kelmin emänisänisä oli herkullisen hallakkovärin ylleen saanut poniori, joka saavutti elämänsä aikana YLA3:sen sekä myös KRJ-III:sen. Hieman ilkikurista häivää luonteeseen saanut, ratsastaessa laiska poni oli oikea hurmuri ja sai kiitosta etenkin mahtavasta kilpailuluonteestaan. Kouluratsastuksesta Rodén da Cappucino keräsi ennen eläkkeelle siirtymistään 35 sijoitusta. Orilla on kuusi jälkeläistä.

VIR MVA Ch, KTK I, KRJ II, ERJ II, YLA2.. Saavutuksia on monia tällä Kelmin emänisänemällä Danise v. Raad-nimisellä pikimustalla ponitammalla. Helppohoitoinen, tosin ratsastaessa melko jääräpäinen tamma keräsi kouluratsastuksesta 41 sijoitusta, sekä esteratsastuksesta yhteensä 36 sijoitusta, eli kunnioitettavan määrän. Jälkeläisiä Danise v. Raadilta on jäänyt maailmaa valloittamaan kuusi valloittavaa varsaa.

Varsat

v. 2011

  pvm.   skp. Varsa    (e/i. isä/emä)

Kilpailukalenteri

Koulu                                   Este

01.01.2011   villit  Ratsutila Chili  Helppo B 2/35
06.01.2011   villit  Ratsutila Chili  Helppo B 5/35
12.01.2011   villit  Ratsutila Chili  Helppo B 1/35
15.01.2011   villit  Ratsutila Chili  Helppo B 2/35
16.01.2011   villit  Ratsutila Chili  Helppo B 2/35
20.01.2011   villit  Ratsutila Chili  Helppo B 1/35
21.01.2011   villit  Idaho  Helppo B 3/41
31.01.2011   villit  Ratsutila Chili  Helppo B 1/35
19.02.2011  KRJ  Derbyn Suomenhevoset  Helppo B  3/50
23.02.2011  KRJ  Painswick Ponies  Helppo B  1/60
26.02.2011  KRJ  Derbyn Suomenhevoset  Helppo B  3/50
28.02.2011  KRJ  Derbyn Suomenhevoset  Helppo A  1/50
05.03.2011  KRJ  Fiktio  Helppo C  1/50
19.03.2011  KRJ  Koston Suomenhevoset  Helppo C  4/40
21.03.2011  KRJ  Koston Suomenhevoset  Helppo B  4/40
23.03.2011  KRJ  Kiejo  Helppo B  2/50
26.03.2011  KRJ  Fiktio  Helppo C  2/50
29.03.2011  KRJ  Fiktio  Helppo B  4/50
02.04.2011  KRJ  Fiktio  Helppo C  1/50

01.01.2011    villit    Ratsutila Chili    60-70 cm    2/27
17.01.2011    villit    Ratsutila Chili    60-70 cm    5/27
14.01.2011    villit    Tramonto    60-70cm    1/7
25.01.2011    ERJ    Ratsutila Chili    60-70 cm    1/40
28.01.2011    ERJ    Eillyn    60 cm    4/40
22.01.2011    villit    Virtuaalitalli Nöttönen    70 cm    3/12
28.02.2011   , ERJ    Svärjade    70 cm    3/36
01.03.2011    ERJ    Svärjade    70 cm    1/36
04.03.2011   , ERJ    Toivoton    60 cm    4/80
22.03.2011    ERJ    Riiviöt &nsp;  70 cm    5/40
25.03.2011    ERJ   , Viikerlä    80 cm    4/50


Varusteet

                                    Varusteet hankittu Keefer Equestrianista.
                                    gag-kuolain, ponisuitset ja kangasohjat, häntäheijastin
                                    yleissatula, yleissatulavyö, jalustinhihnat, s-jalustimet, yleissatulahuopa (pun.), häntäremmi & pidike
                                    vihreä riimu, vihreä riimunnaru
                                    vihreä fleece-loimi
                                    pääharja, vihreä harjasetti


Hoito-ohjeet

                                    Muista laittaa häntäremmi kunnolla! + häntäheijastin, kun maastoon
                                    Ei samaan tarhaan orien kanssa, alkaa kuitenkin taas kukkoilla!
                                    Ei suojia
                                    Hikisen treenin jälkeen pesu


Päiväkirja

Merkinnät 2011

18.03.2011 - Esteitä hypeltiin tänään, positiivisella tuloksella. Kelmi oli kuuntelevainen, mutta säilytti kuitenkin itsessään sen ponimaisen reippauden minkä olemassaoloa kiroan joskus maan rakoon. Korkeapaineen alue oli saavuttanut myös Ruotsin, mikä ilokseni toi minun ja pienen ponini päivään aurinkoista keliä. Olin kasannut meille pienen jumppasarjan, joka vaati Kelmiltä tarkkaavaisuutta. Alkuverryttelyissä Kelmi kulki reippaasti, välillä vähän heitellen pientä takapäätään. Poni oli melko kovasuinen, joten yritin vähän houkutella sitä hölläämään otettaan kuolaimesta. Poni antoi periksi, mutta pureskeli silti ajoittain kuolaintaan.

Nostin Kelmillä laukan, mikä sai sen vähän innostumaan. Poni heitti pari kipakkaa ilopukkia ja laukkasi töppöjaloillaan reippaasti uraa pitkin. Jouduin välillä tekemään teräviä puolipidätteitä jotta poni hidastaisi tahtiaan. En halunnut hajoittaa jokaista puomia, kun käyttöikääkään niillä ei ollut kuin muutaman kuukauden. Kelmi rauhoittui sen verran, että pääsin kokeilemaan sen kanssa ristikkoa. Kelmi vähän epäröi - mutta hyppäsi loppujen lopuksi komeasti jopa keskeltä estettä. Ohjasin Kelmin kavaleteille jotta se rauhoittuisi ennen pystyesteen ylitystä. Kelmi oli onneksi unohtanut kuolainten pureskelun, mutta kaahotti silti välillä holtittomasti. Puomeilla sen kaviot kopsahtelivat kaikuvasti puuhun, ja niinpä menin kavalettiharjoituksen vielä toisen kerran, jolloin se sujui jo huomattavasti hiljaisemmin. Pystyesteelle Kelmi lähestyi huonosti, jonka takia poni kieltäytyi. Reippaalla otteella ohjasin ponin uudestaan esteelle ja niinpä se ylitti viimein sen. Sarjalla Kelmi ei epäröinyt hetkeäkään - tosin askeleisiin voisi yhäkin keskittyä enemmän. Ehkäpä puomitreenit juoksutuksessa olisivat aiheellisia, pohdin hidastaessani Kelmin ravin käyttä loppukäynteihin.

02.03.2011 - Hiihtolomafiilikset on katossaan, ja niinpä uskaltauduin laittaa Kelmin maastoon köpöttelemään. Harjauksen ja varusteiden laittamisen aikana tapahtunut ylenpalttinen kenkkuilu sai minut katsomaan huolestuneina maastopoluille katoavaa ratsukkoa. Ratsastajalla oli kyllä kännykkä mukana, jos jotain sattuisi. Ehkä Kelmi kulkisi kerrankin nätisti. Yritin vakuuttaa itselleni, että kaikki menisi hyvin eikä kukaan palaisi takaisin ambulanssin kyydissä. Tallin kellon viisarit tuntuivat liikkuvan eteenpäin raastavan hitaasti laittaessani iltaruokia valmiiksi. Lopulta tallipihalta kuului kipakoita shetlanninponin askeleita, ja suorastaan ryntäsin ulos. Vastassa seisoi iloinen ratsastaja ja uljas ratsunsa, joka tervehdykseksi hirnahti kimeästi. Maastolenkki oli mennyt paremmin kuin hyvin, Kelmi ei ollut kuulemma edes vetänyt tavanomaista pukkisarjaansa! Kyllä sai (kerrankin) olla ylpeä, ehkäpä Kelmi alkaisi tämän johdosta muutenkin nöyrtyä ja lopettaa temppuilunsa?

27.02.2011 - Vannon, että olin muistanu perua Kelmin ilmoittautumisen Shetlanninponilaatuarvosteluun! Toisin kuitenkin kävi, ja siellähän Kelminkin nimi keikkui tulossivulta. Palkintona oli SHLA-III, johon olen ihan tyytyväinen sillä tarkoitukseni ei alunperin edes ollut ilmoittaa ponia koko arvosteluun. Ensi kuussa sitten uudestaan, kun on saatu lisää sisältöä ponin sivuille päivitettyä. Tämän kuun tilaisuuteenhan me ei voidakaan osallistua, sillä arvostelu ei ole uusiville poneille avoin.

20.02.2011, estevalmennus Kiejossa - Tänään valmentauduttin pienen pirteän pakkassään voimin esteiden parissa. Kelmi oli tänään tavanomaisen pirteällä päällä, tosin ei ihme kyllä kenkkuillut kummempia alkutunnistakaan. Ratsastaja verrytteli ponin kanssa erilaisten volttiharjoituksin, sillä Kelmi oli melko jäykkä. Muutamien kierrosten jälkeen alkoi pieni poni viimein nöyrtyä, joten voitiin aloittaa kunnon valmentautuminen. Kelmi ei ollut oikein mielissään huomatessaan ensimmäisen harjoituksen olevan pelkkää puomihöttöä, mutta suostui mukisematta yhteistyöhön ratsastajansa kanssa. Pieni poni näytti huvittavalta nostellessaan pieniä kavioitaan korkealle ilmaan välttääkseen inhottavan kolahtelun herkissä jaloissaan. Tasapaino heittelehti suuntaan ja toiseen, mutta viimein löydettiin parempi balanssi harjoitukseen ja aloin kasata ratsukolle pieniä esteitä, etenkin sarjoja, sillä Kelmillä oli tapana vältellä niitä. Innostuksen leimu paloi Kelmin poninsilmissä kun tämä huomasi poniesteet. Ratsastajankin piti vähän rauhoitella ponia, ja tästä kimpaantuneena Kelmi heitti pari äkäistä ponipukkia. Riehuttuaan hetkisen poni terästäytyi ratsastajan suunnatessa tämän ristikolle, ja poni loikkasikin huvittavalla ilmavaralla, jopa asentokin oli suorassa eikä vino vänkyrä niin kuin yleensäkin! Sarjaesteet tuottivat aluksi hankaluuksia, mikä ei tosiaan ollutkaan ihme. Rohkaistuttuaan Kelmi kuitenkin selvitti nekin kammotukset ja voitiin olla tyytyväisiä päivän harjoitukseen. Kelmi ansaitsi isot taputukset ja tietenkin myös porkkanoita hyvästä työstä!

12.01.2011 - Kokeilin Kelmin kanssa huvin vuoksi vähän juoksutusta - ei olisi kannattanut. Ori kyllä työskenteli alkutunnista varsin leppoisasti ja oli jopa kummallisen hyvällä päällä, mutta kun tempoa tuli lisää, Kelmin luonteen huonot piirteet nousivat esiin ja koko juoksutusesitys oli täysi fiasko. Ei oikeastaan saatu mitään aikaiseksi, paitsi Kelmille ilmeisesti hyvän mielen ja minulle palovammoja juoksutusnarusta.

16.11.2011, Hayn kouluvalmennus Alkuverryttelimme Kelmin kanssa kevyesti volteilla ja ympyröillä. Ori oli todella haasteellisella päällä ja pukkaili minkä kerkesi. Pienen pyörittämisen jälkeen jatkoimme peruutuksilla, ihan vaan saadaksemme pullamahan kuulolle. Ori teki työnsä lopulta kunnialla loppuun ja pääsimme vihdoin asiaan. Taivutuksia. Kelmi tepsutti pääty-ympyrällä innoissaan heitellen takamustaan vähän minne huvittaa. Toistimme harjoituksen käynnissä, ravissa ja laukassa. Päätimme tyytyä yhteen kierrokseen ilman pukkeja, loppuverryttelyksi teimme pikaisen eteen alas harjoituksen kertaillen samalla valmennusta. Orilla meni hienosti, vaikka tänään ei tainnut olla ihan paras mahdollinen päivä päätyä valmennettavaksi (: 14.11.2011 - Kelmi on kerännyt hyviä sijoituksia estekilpailuista! Pakko kyllä sanoa, että olen ylpeä tästä kahelista.

8.11.2011 - No hohhoijaa! Tänään sitä aamulla saatiinkin herätä oikein iloisen yllätyksen saattelemana puhelimen huutaessa täysillä yöpöydälläni. Sain vaivoin kammettua itseni puoliksi istumaan jotta pystyin kurottamaan kännykän käteeni.

"Napina.. tai siis Oona", vastasin unihiekat silmissä, tietämättä edes kuka soitti.

"No naapurin Ville tässä terve, onkos se teidän poni sellainen pieni ja voikko.." kuului langan toisesta päästä. Tajusin heti mistä oli kyse - Kelmi oli taas onnistunut karkaamaan pihatostaan. Kiitin naapuria soitosta, vetäisin nopeasti ylleni tallitakin sekä kengät ja viiletin tallipihalle.

Matkalla pihatolle soitin tallimestarilleni, joka lupasi ajella tiellä siltä varalta, että Kelmi näyttäisi naamaansa siellä. Nappasin riimunnarun mukaan ja hyppäsin risteykseen kurvanneen tallimestarini Janin kyytiin.
"Jaha, vai on Kelmi taas karannut.." myhäili mies tyytyväisenä. Löin tätä riimunnarun lukkopäällä kipeästi käsivarteen, jolloin mies tajusi oitis lopettaa naljailun.

"Joo, joku ei taas ollut huolehtinut että pihatossa oli sähkö", mutisin itsekseni mietiskellen, kuka oli lähtenyt tallilta viimeisenä.
Yhtäkkiä Jan jarrutti voimakkaasti sillä seurauksella, että olin lentää tuulilasista ulos. Äkkäsin auton edessä toljottava ilkikurisen shetlanninponin ja salamannopeasti syöksyin ulos nappaamaan tämän kiinni. Poni ei ehtinyt edes tajuta mitään ennen kuin se oli taas turvallisesti kytketty.
Taluttaessani Kelmiä tallille vannoin, ettei se pääsisi enää pihattoon yöksi, jos vielä yrittäisi karata. Tallilla Kelmi oli hetken ehkä katuvan näköinen, kunnes sen silmiin syttyi taas ilkikurinen pilke. Päätin tehdä aamutallin rivakasti Janin kanssa ja mennä sitten nukkumaan aamun univelat pois, sillä kännykän kello näytti vasta tasan viittä. Olipahan naapurikin ihmeen aikaisin hereillä lomapäivänä, ajattelin ennen nukkumaanmenoa ja toivoin, ettei Kelmi taas saisi päähänsä lähteä omille teilleen. Kuuntelin hetken alakerrasta kuuluvaa vaimeaa kolinaa jota Jan aiheutti tekemällä itselleen aamupalaa, kunnes simahdin untuvapeittoni päälle.



06.01.2011 - Ilmoitin Kelmin pariin koulukilpailuun, jos herra suostuisi vaikka toimimaankin tällä kertaa.. Olisihan se sijoitus toki kiva, mutta ei nyt niin välttämätön.